Oodissa

Olen innoissani

Minä, Eeva ja Tarja tapasimme isänpäivänä Helsingissä Kirjasto Oodissa.

Tarkoitus oli katsoa, miten Happosen suku III -kirja saataisiin painokuntoon, olimme vasta alkutaipaleella.

Tarjalla on pieni kirjakustantamo ja hän oli lupautunut auttamaan meitä.

Ne, jotka olivat mukana Happonen Sukuseuran kokouksessa ja kesätapahtumassa 2025 Kuopiossa, saattavat muistaa, että kirja tulisi koostumaan Kiteen Happosten sukuhaaran tiedoista, joita kerää Riitta Mustonen. kulttuuriosuudesta, johon on pyydetty kirjoituksina elämänkertoja ja -tarinoita, henkilön itsensä tai tutun kirjoittamana. Ari Kolehmaisen luotaa tutkimuksissaan yli sata vuotta vanhoihin tietoihin ja saattaa löytää mikä oli nimemme ennen Happosia.

Happoset I ja II -kirjat ovat aikanaan tulleet valmiiksi näiden kirjatyöryhmien ansiosta.

Minä olen ensimmäistä kertaa mukana kirjatyöryhmässä ja Eevakin ensimmäistä kertaa painatukseen liittyvissä asioissa. Eli tässä on paljon uutta meille molemmille. Sovimme Tarjan kanssa, miten jakaisimme tekstitiedostoja, oikolukisimme tekstit ja valitsisimme kuvat. Tarja tekisi viimeisen tarkastuksen ennen kuin antaisimme aineiston taittajalle. Eeva halusi tietää kirjalle muodostuvan hinnan, joten arvioimme sivumääriä ja kuvia joiden puitteilta Tarja alkaisi kyselemään hintoja. Mietimme myös e-kirja mahdollisuutta. Kyselyä ennakkomyynnistä ja paperi vai e-kirja versiosta. Tapaisimme koko kirjaryhmän viikon päästä lauantaina, ehkä olimme pikkasen viisaampia asian suhteen.

Matkustin junalla kotiin ja mietin menneitä sukuseuran hauskoja tapahtumia.

Jotta saisimme vastauksia suvustamme, on tehtävä tutkimusta ja käytävä katsomassa paikkoja mistä saattaisimme olla kotoisin. Itsekin osallistuin 2017 Suojärven matkalle tuonne Venäjän Karjalaan Laatokan taakse, siellä oli asunut Happo sukuisia. Katselimme heinikkoon piiloutuneita kivijalkoja ja romahtanutta siltaa kokien, että täällä ne meidän esi-isämme ovat viljelleet maata ja asuneet.

Taisi olla sama vuosi, kun viisi Happosten eri haaran mieshenkilöä olivat osallistuneet geneettiseen sukututkimukseen dna näytteellä. Tuloksista kuulimme seuraavassa sukukokouksessa. Ja kun sukukokous koitti tulikin ilmi, ettemme olleetkaan niin läheistä sukua Hapoille, kun olimme saattaneet kuvitella. Sukulaisuus meni ainakin tuhannen vuoden päähän.

Ne, jotka olivat 2018 sukukokouksessa saattavat muistaa Paavo Hiltusen esitelmöinnin alkujuuristamme, (kartta), että: ”olemme lähteneet tästä A:sta niin kuin vanhimmat Happoset muistaa ja kun kalaveet men huonoks niin lähettiin tänne, F ja K:n kohdalla porukalle tuli erimielisyyksiä ja toiset lähtivät länteen ja Happoset lähti itään. Siellä oli korkeakulttuuri niin siellä oppi lisää. Koukkasivat Kiinasta asti Siperian kautta Suomeen. Noin 60%miehistä kuuluu haploryhmään N (Niilonpoikia) perushaploryhmä N syntyi Siperiassa n.10 000 vuotta sitten ja niitä kutsutaan Mammutinmetsästäjiksi, painakkee mieleen, ei mikkään pienriista.”

Savon ja Pohjois-Karjalan Happoset ovat samaa isälinjaa. Polveutuvat yhdestä Happonen isälinjasta. Isälinja kuuluu itäiseen N-haploryhmään Karjalaiseen haaraan. N-Z1941.

Happosen suku II kirja julkaistiin 2021 ja sitä on vielä myynnissä, muistaakseni siihen tuli nämä N-haploryhmä asiat, en pysty sitä nyt tällä hetkellä tarkastamaan. Mutta jos joku nyt tämän kirjoituksen lukee ja pystyy tarkistamaan niin voipi kommentoida.

Happonen suku III -kirja pyritään julkaisemaan 2027. Maltan tuskin odottaa.

Kirjoittanut Sari Happonen 10.11.2025

Kuvat Eeva Iivanainen, Kartat kuvakaappaus videolta Paavo Hiltusen/Ari Kolehmaisen dna esityksestä sukukokouksessa 2018