Liivintekijä

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten saimme ystäväni kanssa vapaa-ajan työhuoneen Hyvinkään rautatieaseman viereisestä Jugend tyylisestä talosta, mikä oli rakennettu 1907 ja toimi Postitalona vuoteen 1955 asti, jolloin Posti muutti uusiin tiloihin, mikä on jo toisin purettu sekin.

Tarinan mukaan, tämän Jugend talon yläkerrassa missä minulla oli pienempi huone, postineiti aikoinaan tuuletti ikkunasta petivaatteita puoleen päivään asti ja sai siitä paheksuntaa ja nuhteita kaupunkilaisilta. 

Me emme ystäväni kanssa saaneet nuhteita, mutta kun olimme Taitokeskuksen alivuokralaisia ja tämä päätti vuokrasopimuksen VR:n kanssa, loppui meidänkin vuokrasopimuksemme.

Kukka tapettia,panelia ja lattiaan laminaattia.

 Muuton lähestyessä ajattelin, että jotain täällä on vielä tehtävä, sillä omasta puolestani, harrastustila oli ollut liian vähäisellä käytöllä.

Päätin, että teen miesystävälleni liivin valmiiksi. Luotin koneisiin ja laitteisiin. Saumurilla surauttaisin ja ompelukoneella tikkaisin. Alkuun tekemäni kaavat olivat kadonneet, nojasin vahvasti luovuuteen. Suunnitelmat muuttuivat työtä tehdessä ja kuvittelin jo olevani takintekijöiden sukua. Niin kuin äidinäitini oli tehnyt takin tai useamman ukilleni, ja isotätini tehnyt viimeiseksi käsityökseen itselleen mustan villakangas takin.

Tietysti kuvitelmani saivat kolauksen, kun liivin olkapää ei meinannut asettua mitenkään, vuori oli kaksin kerroin tai joku muu mytty teki siihen toppauksen.

Yleensä näihin löytyy ratkaisu, sen verran raksahommissa olleena tiesin, että kaikki marsua pienemmät nuijitaan maton alle. Käytimme ystäväni kanssa myös tätä oppia laminoidessani harrastehuoneeni lattiaa, joka oli vanhuuttaan epätasainen ja kohoileva. Ystäväni ehdotti, että hän voisi seisoa jo valmiin laminaatin päällä, kun minä löin uutta lautaa kiinni ponttiin. Ajatuksesta huvittuneena jatkoin liivin tekoa ja miten monta olalle taputusta miesystäväni saisikaan, että mökky tasottuisi.

Tapasin myös kaupassa toisen ystävän, joka kertoi, että oli alkanut neulomaan kissalle peittoa, mutta kissa oli ehtinyt kuolla ennen kuin hän oli saanut sen valmiiksi. Sitä sitten hirnuttiin kaupan käytävällä, että aikamoisia käsityöläisiä.

Sain liivin valmiiksi juuri muuttopäivänä, mietin mahtaako se kelvata miehelle. ”jos ei kelpaa niin kuljen siinä kesät talvet köyryselkään asti”, uhosin. Tosin en tätä miehelle sanonut, hänhän saattaisi kurillaan kieltäytyä vastaanottamasta, ja niin olisin joka sukujuhlassa tämä liivi päällä.Muutto saatiin tehtyä, viimeiseksi pakkasimme kuorman päälle ystävänpäivävideoon tehdyt pahvihiukset, ja nyt alan miettiä mihin tämän kaiken tavaran sijoitan, että mahdun olohuoneessani liikkumaan.

Ihanaa syksyä kaikille. pus

Kirjoittanut Sari Happonen 2.11.2025 kuvat Sari Happonen ja Päivi Alander